Mobiililaite, Tietotekniikka

Älypuhelimen monet ulottuvuudet

Älylaitteet, puhelimet etunenässä, ovat paljon muitakin kuin pelkkiä kommunikaatiovälineitä. Nykypäivän älypuhelimet ovat käytännössä pieniä tietokoneita, joissa puheluiden soittaminen on vasta toissijainen toiminto. Tiedonsiirtoyhteyksien kehityttyä aina WAPista (Wireless Application Protocol) GPRS:n kautta 4G-yhteyksiin, tärkein tieto on kulkenut jo reilusti toistakymmentä vuotta ihmisten taskuissa. Vielä 2000-luvun alussa monista puhelimista löytynyt infrapunayhteys mahdollisti kuvien ja käyntikorttien jakamisen laitteelta toiselle, mikä oli siihen aikaan mobiiliteknologian kovimpia saavutuksia. Tekniikan ottaessa jättiharppauksia eteenpäin, ovat myös puhelinten käyttömahdollisuudet laajentuneet.

Älypuhelimet ovat jo lähes erottamaton osa ihmisten arkea sosiaalisen median sovellusten, koukuttavien pelien ja jatkuvan tavoitettavissa olemisen tarpeen takia. Nykyisen kameratekniikan ansiosta erillisiä pokkareita tai järjestelmäkameroita ei tarvitse välttämättä kantaa mukanaan, sillä älypuhelimista löytyvien kamerakennojen megapikselit riittävät vallan hyvin kuluttajakäytössä. On kuitenkin yhä joitain käyttäjäryhmiä, jotka tekevät puhelimillaan muutakin kuin “snäppäävät” tai postailevat kuvia Instagramiin. Esimerkiksi viranomaisverkko VIRVE toimii omalla suojatulla taajuudellaan, eikä valtaisa 4G-dataliikenne häiritse pelastustoimen sisäisiä keskusteluja.

Saatavilla 24/7

Ei tarvitse mennä kuin15 vuotta taaksepäin, kun puhelimen saattoi sulkea hyvällä omallatunnolla vaikkapa rauhallisen koti-illan ajaksi. Jos puhelu ei mennyt vastaanottajalle läpi, tekstiviesti kilahti puhelimeen heti, kun luurin laittoi takaisin päälle. Tuolloin ei kukaan ihmetellyt, saati huolestunut, jos vastausta viestiin ei kuulunut enää saman illan aikana. Muun muassa WhatsAppista ja iMessagesta löytyvän lukukuittauksen ansiosta keskustelukumppani voi seurata tarkalleen, onko viestin vastaanottaja avannut viestin vaiko ei. Tarkoituksellinen viestien huomaamatta jättäminen on siis nykyään paljon vaikeampaa.

Monesta älypuhelinmallista toki löytyy erilaisia “älä häiritse” -tiloja, joilla voi mykistää kaikki tulevat viestit ja puhelut. Jos sellainen puhelimesta löytyy, kannattaa ehdottomasti opetella sen käyttäminen. Älä häiritse -tilaa varten voi nimittäin määritellä, mitkä yhteystiedot saavat viestinsä tai puhelunsa normaalisti läpi mykistyksestä huolimatta. Tällöin puhelinta voi pitää päällä yölläkin, eikä tarvitse hermoilla, että hätätilanteen sattuessa läheiset eivät saisikaan tavoitettua. Työssä ja opiskelussa Älä häiritse -tila toimii myös hyvänä ärsykkeiden karsijana.

Ohjaa kotiasi

Modernia älypuhelinta voi ajatella myös eräänlaisena kaukosäätimenä, yleiskapulana: on olemassa älylukkoja, -pistorasioita, -kahvinkeittimiä, -jääkaappeja ja ties mitä kodinkoneita ja sähkölaitteita, joita voi ohjata pelkällä älypuhelimella. Eikä uusien televisioiden kanssa edes välttämättä tarvita kaukosäädintä, sillä puhelin ajaa senkin viran. Kodin sisällä voi puhelimella ohjata käytännössä kaikkea valaisimista termostaattiin ja turvakameroista astianpesukoneeseen. Internet on tuotu jo niin vahvasti osaksi yhteiskuntaa, että täysautomatisoitu koti ei ole enää pelkkää sci-fi-kuvitelmaa: pian nähtäneen jopa puhelimella ohjattavia autoja.

Kodin ohjauskeskukseksi älypuhelin sopii mitä parhaiten. Se on aina mukana, sen virran riittävyydestä huolehditaan, siitä pidetään hyvää huolta ja sitä päivitetään säännöllisesti. Jos jokaiseen kotoa löytyvään älylaitteeseen joutuisi panostamaan kuten puhelimeen, kaikki hyöty etäohjauksesta häviäisi. Eikä kotijärjestelmään liitettävien laitteiden lista suinkaan kodinkoneisiin lopu; kaiuttimet, pienet sääasemat, liikkeentunnistimet ja autotallin nosto-ovet, kaikki ne voidaan jo tänä päivänä kytkeä osaksi laiteverkostoa. Älylaitteiden huonoin puoli tosin on niiden “älyttömiin” sisaruksiin verrattuna hinta, mutta laitteiden yleistyessä hinnatkin tulevat laskemaan.

Unohda läppäri

Kun tablettitietokoneet rynnistivät markkinoille, tietokoneen käyttö väheni monilla. Kevyellä kannettavalla laitteella pystyi käytännössä tekemään kaiken sen, mihin aikaisemmin olisi vaadittu vähintäänkin läppäri. IPad valtasikin pian musiikki- ja media-alat, kun biisinikkarit pystyivät entistä helpommin tekemään sävellysaihioita vaikka keikkabussissa ja toimittajat saivat omaa kalustoaan pienennettyä. Vaikka toiset pysyttäytyvät mieluummin yhä läppäreissä, voi älypuhelin pian syödä tablettien elintilaa, aivan kuten tabletit muuttivat kannettavien tietokoneiden käyttötottumuksia. Puhelimen suorituskyky vetää jo monin paikoin vertoja tableteille ja kokoerokin on selkeästi puhelimen eduksi.

Romaaneita tuskin tullaan koskaan älypuhelimella kirjoittamaan, mutta lyhyitä uutissähkeitä kirjoitetaan jo älypuhelimilla tänä päivänä. Saumaton laitesynkronointi puolestaan mahdollistaa sen, että toimittaja pystyy kirjoittamaan jutun rungon valmiiksi läppärillä tai tabletilla ja ainoastaan lisäämään haastateltavan sitaatit artikkeliin suoraan puhelimella. Myös perinteiset tietokoneohjelmat kuten taulukkolaskennan de facto -ohjelma Excel ja PowerPoint toimivat nykypäivänä suoraan älypuhelimissa. Ja tietysti sovelluskaupoista löytyy läppärin tarvetta vähentäviä sovelluksia ja apuohjelmia joka lähtöön: on verkkopankkien omia sovelluksia, pilvipalveluita, desibelimittareita ja niin edelleen.

Printtaa näkemäsi

3D-tulostaminen on vielä toistaiseksi teknologiayritysten ja harvojen varakkaiden ihmisten lystiä, mutta sitä se ei välttämättä ole kauaa: kaksiulotteisen pinnan (eli käytännössä paperin) skannaamiseen älypuhelimen kamera on jo valjastettu aikapäiviä sitten, mutta 3D-mallintaminen puhelimella on vielä alkutekijöissään. Sovelluskaupoista löytyy erilaisia appeja, joiden avulla esinettä voi mallintaa kameraa hyödyntäen. Mallinnusten hyödyntämistä hidastaa vaan itse tulostinten kallis hinta. Jotkut pelkäävät 3D-tulostinten vaikuttavan negatiivisesti oikeiden tuotteiden myyntiin, mikäli 3D-printtereistä tulee kuluttajatavaraa, mutta esimerkiksi televisiota printatessa käteen jää vain TV:n muotoinen muovilaatta.

Ei enää outoja naamoja

Applen kehittämä FaceID-konsepti on mullistanut ruohonjuuritason kasvojentunnistusteknologiaa. Vastaavanlaisia tunnistustekniikoita monet muut matkapuhelinten valmistajat ovat toki yrittäneet, mutta vasta FaceID onnistui tekemään kamerapohjaisesta kasvojentunnistuksesta tarkkaa optista mittausta. Ei siis ihme, vaikka tulevaisuudessa kasvojentunnistusteknologiaa nähtäisiin laajemmassakin mittakaavassa – sormenjälkitunnisteet voidaan joku päivä syrjäyttää kasvotunnisteilla ja käyntikorttien sijaan naamakuva voi toimia kätevimpänä yhteystietojen vaihtotyylinä. Kasvojentunnistuksen avulla on tulevaisuudessa todennäköisesti myös mahdollista seuloa yhteneviä piirteitä isosta massasta, edellyttäen toki, että käytössä on tarpeeksi suuri kasvorekisteri.

You may also like...

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *